Vuosi 2014 käyntiin hiihtoleirillä

Uuden vuoden 2014 kunniaksi päätettiin paitsi aloittaa tämän blogin kirjoittaminen, niin myös järjestää hiihtoleiri Merimelojat ry:n rata- ja maratonjoukkueelle.

Lähdimme joulun jälkeen viikoksi parempien hiihto-olosuhteiden perässä Kuusamon Rukalle. Mukaan leirille tulivat tällä kertaa urheilijoistamme Alex, Eero, Eveliina, Heikki ja Unto. Kun tilaa riitti otettiin leirille vielä vierailijoina mukaan Netta ja Olivia Tampereen Vihurista.

Merimelojat Unski, Heikki, Eveliina, Eero ja Alex Pyhävaaralla

Hiihto on erinomaista täydentävää harjoittelua melojalle ja erityisesti keskeisverenkierron kehittämiseen. Vaikka se ei lajiharjoittelua täysin korvaakaan, tarjoaa hiihto näin suomalaisille myös sellaisia harjoitusmahdollisuuksia joita eteläisempien melontamaiden urheilijoilla ei ole.

Matkalla Rukalle lumiraja ei tuntunut tulevan vastaan millään. Ensimmäiset merkit lumesta nähtiin Kuopion paikkeilla ja vasta Kajaanissa olisi voinut edes kuvitella löytyvän minkäänlaisia hiihtomahdollisuuksia. Vesisateesta huolimatta hangen paksuus alkoi onneksi kasvaa Kuusamon lähestyessä. Pari ensimmäistä leiripäivää keli pysyi suojan puolella, mutta ladut silti hyvässä kunnossa. Loppuleirin saimme kuitenkin nauttia täydellisestä talvisäästä uudenvuodenaaton tuotua muutaman sentin tuoretta lunta ja lämpötilan pudottua muutaman asteen pakkasen puolelle. Parempaa tuskin olisi voinut edes toivoa.

Näkymä asunnoltamme Talvijärven yli kohti tunturia ja hiihtostadionia

Vaikka 11 kilometrin Vuosselin reitti ja muut Rukan ympäristön ladut tulivat tutuksi, oli niillä hiihtäminen tervetullutta vaihtelua joulukuussa jonkin aikaa hiihdettävissä olleisiin Hakunilan 2,5 kilometrin tai Leppävaaran 1 kilometrin kierroksiin.

Treenipäivät alkoivat aamiaisella, auringon noustua suuntasimme ladulle, jossa vedimme pitkän peruskestävyyslenkin. Lenkin jälkeen söimme lounasta ja lepäilimme esimerkiksi korttia tai shakkia pelaten. Illemmalla vedimme toisen treenin, joka oli lyhyempi, koska pitkille laduille ei enää pimeyden takia päässyt. Illan treenissä ohjelmassa saattoi olla vetoja tai sitten vierailu raskaalla, maailmancupeistakin tutulla kilpaladulla.

Nousua riittää

Vaikka leirin ehdoton päätarkoitus olikin harjoitella erittäin kovaa, ei voi väheksyä sitäkään mikä vaikutus harjoittelun toteuttamisella pohjoisen luonnossa oli mielelle. Juomataukoa saattoi pysähtyä viettämään vaaran laelle ja ihailemaan eri suuntiin auenneita upeita lumisia maisemia. Ero Helsingin joulukuiseen ankeuteen ei olisi juuri voinut olla suurempi.

Valtavaaran autiotupa

Viikon aikana hiihtokilometrejä kertyi urheilijasta riippuen reilusta 200:ta 350:een. Pääosin ohjelmassa oli pitkiä peruskestävyyslenkkejä, johon vaihtelua toivat pari vetoharjoitusta ja matkalle osuneet kovemmat nousuosuudet. Leiristä muodostui erinomainen ja tehokas sisäänajo hiihtoharjoitteluun, jota toivottavasti päästäisiin taas pian jatkamaan kotioloissakin.